Perustettujen vaihto-ohjeiden noudattaminen vahvistaa lääkinnällisten verkkojen infektiontorjuntaa

Lääketieteellisiä yksityisyyden suojaavia verhoja kosketaan usein sairaaloissa, klinikoissa, hoitokodeissa ja diagnostiikkakeskuksissa. Vaikka niitä voidaan helposti jättää huomiotta tavallisessa ympäristönhoidossa, saastuneet tai vaurioituneet verhot voivat aiheuttaa tartuntatautien torjunnan kannalta riskejä.

Zhejiang E-Sun Environmental Technology Co., Ltd. on julkaissut suositeltavia säännöllisiä vaihtovälejä lääketieteellisille verhoille paikan tartuntariskin perusteella. Suositukset jakavat terveydenhuollon ympäristöt kolmeen luokkaan: erittäin korkea riski, ei-korkea riski ja alhainen riski.

Erityisen korkean riskin alueilla – mukaan lukien tilat tai osastot, joissa on ollut esiintynyt erityisen tartuntataudin aiheuttajia tai patogeenejä – verhot on vaihdettava välittömästi potilaan erottua tai poistua vuoteesta tai tilasta. Käytetyt verhot on sen jälkeen hävitettävä laitoksen tartuntatautien torjunta- ja jätteidenhallintamenettelyjen mukaisesti.

Tähän luokkaan saattaa kuulua puhkeamia, joissa on mukana korkean riskin tarttuvia tautia, vakavia iho-ongelmia, karbapenemiresistentteihin Enterobacteriaceae -bakteereihin (CRE) liittyviä suolistoinfektioita sekä uusia patogeenejä, kuten COVID-19.

Ei-korkean riskin ympäristöissä suositeltava säännöllinen vaihtoväli on kerran vuodessa. Tähän saattaa kuulua tehohoito-osastot, sydänlääketieteen osastot, palovammo-osastot, nefrologian osastot, päiväkirurgian alueet, ei-tartuntatautien leikkaussalit ja yleiset osastot. Verhot tulisi vaihtaa aiemmin aina, kun ne näyttävät näkyvästi likaisilta, vaurioituneilta tai repäistyiltä.

Alhaisemman riskin ympäristöissä lääkinnällisiä verhoja voidaan vaihtaa kahden vuoden välein. Tällaisiin ympäristöihin kuuluvat kuntoutusalat, tavalliset tutkimushuoneet, pitkäaikaishoitolaitokset, hoivakodit, lääkärintoimistot, röntgenosastot ja CT-keskukset. Näkyvä saastuminen tai fyysinen vaurio edellyttää kuitenkin edelleen välitöntä vaihtoa riippumatta suunnitellusta vaihtovälistä.

Suositukset korostavat riskipohjaista hallintatapaa sen sijaan, että luotettaisiin pelkästään kiinteisiin vaihtopäivämääriin. Terveydenhuollon laitosten tulisi myös ottaa huomioon verkkokalvojen kosketustiukkuus, potilaiden profiilit, patogeeniriskit, puhdistustallenteet, materiaalin kunto ja sovellettavat tartuntatautien ehkäisyn vaatimukset.

Verkkokalvojen asennuspäivien, tarkastusten, puhdistusten, vaihtojen ja hävitysten tallentaminen parantaa lisäksi jäljitettävyyttä ja tukee yhtenäisempiä ympäristöhygieniatapoja.

Ehdotetut väliajat ovat viitteellisiä suosituksia, eikä niitä saa käyttää paikallisten säädösten, terveydenhuollon laitosten sisäisten ohjeiden tai tartuntatautien ehkäisyn asiantuntijoiden antamien ohjeiden korvaajina. Tartuntatautien puhkeamistilanteissa, joissa on kyse uusista tai tuntemattomista patogeeneistä, terveydenhuollon tarjoajien tulee noudattaa viimeisintä virallisesti hyväksyttyä tartuntatautien torjunnan ohjeistusta ja tarkistaa asiaankuuluvat antimikrobisen suorituskyvyn dokumentit.